Pitkäperjantain ja lankalauantain yö on vuoden synkin, jonka halusimme kokea Vesajärven rannalla laavussa yöpyen. Leirialueen siivoamisestakin on usein ollut puhetta, joten yhdistimme senkin retkeemme.
Epämääräisen lautakasan hävittäminen oli ensimmäinen ja tärkein selvitettävä kohde vaarallisuutensa ja rumuutensa takia. Siinä riittikin puuhaa, kun naulat ja ruuvit irrotettiin ja laudat lajiteltiin poltettaviin ja uusiokäytettäviin.
Suurin osa poltettavista laudoista pätkittiin ja pinottiin. Loput odottavat sahaamista peiteltynä lavalla.
Tulilla valmistui kätevästi perinteistä ja modernimpaa talkooruokaa eli hernaria kebakoiden ja halloum juuston kera.
Aurinko laski upeasti metsän taakse ja kurjet aloittivat konsertin lähipellolla. Joutsenpari jäi yöpymään seuraksemme järvelle.
Pimeyden peittäessä maan kuuntelimme, lähteekö metsänväki liikkeelle koloistaan. Ilman viiletessä kömmimme makuupussiin ja nukuimme yön sikeästi.
Aamulla aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta yöllä oli pakkasta muutama aste.
Joutsen ruokaili n. 50m rannasta. Ei taida olla kovin syvää. Aamupalan jälkeen kävelimme Heinisuon laavulle makkaran paistoon.
Valo siivilöityi mukavasti Heinisuon laavun polulla. Polut Vesajärvellä ja Heinisuolla ovat hyvin hiljaisia, on helppo olla törmäämättä muihin kulkijoihin näin korona-aikana. Heinisuon pitkospuilla riittää kulkijoita, mutta lippukunnan laavu on reitin hiljaisella osalla.
Soile ja Arto
