Ensimmäiseksi nostettiin lippu, jonka jälkeen kaikki tarpojat jaettiin 5-8 hengen vartioihin, joissa sitten lähdimme kiertämään rasteja.
Viestitys-rastilla harjoiteltiin radiopuhelimien käyttöä pelaamalla Arvaa kuka -peliä tai laivanupotusta radiopuhelinten välityksellä. Rasti oli joko helppo, tai sitten ei. Riippui ihan siitä, toimivatko radiopuhelimet. Osalla ryhmistä oli haasteita yhteyden toimimisessa, mutta joillakin kaikki toimi hyvin.
Yhdellä rasteista saimme harjoitella palopelastajan johdolla alkusammutusta. Ensin saimme harjoitella vedellä täytetyn alkusammuttimen käyttöä. Se sujui melko hyvin, tosin ”naapurin Kallen sohva” syttyi aina uudestaan palamaan monia kymmeniä kertoja päivässä, sammutustoimistamme huolimatta.
Harjoittelimme myös ihmisen sammuttamista sammutuspeitteellä, ja keskustelimme kuinka tärkeää on soittaa heti hätänumeroon ja yrittää alkusammuttaa palo, jos se vain on mahdollista.
Saimme myös harjoitella savuisesta puolijoukkueteltasta pakenemista. Teltassa oli savukone, eli oikeaan tilanteeseen emme joutuneet. Ensin meitä opastettiin puolijoukkueteltan turvallisesta sisustamisesta ja kipinämikon tehtävästä, ja saimme järjestää teltan niin paloturvalliseksi kuin osasimme. Sen jälkeen menimme ”makuupusseihin” eli jätesäkkeihin makaamaan, ohjeistuksena mennä kuten oikeassa tilanteessa menisimme, mutta kaikilla oli silti kengät ja ulkovaatteet päällä. Yksi vartiosta jäi kipinämikoksi tehtävänään herättää kaikki, kun teltassa alkaa savuta. Meidän piti myös kantaa 80 kg painava nukke, jonka polvilumpiot olivat hyvin murtuneet päivän jälkeen, ulos teltasta, jotta osaamme toimia jos jotakuta ei saada herätettyä.
Paikalle oltiin saatu myös VaPePa (eli Vapaaehtoinen PelastusPalvelu) pitämään kaksiosaista rastia eksymisestä. Toisessa osassa keskusteltiin retkelle lähdön varautumisesta ja eksymistilanteesta, ja toisessa piti selvittää kyllä-ei-kysymyksillä yhden vartion jäsenen sijainti kartalla. Eksyksissä olevalla vartion jäsenellä oli kuvia ympäristöstään ja sijaintinsa merkittynä kartalle.
Hätämerkkirastilla pääsimme leikkimään vähän savuleikkejä, tuhoamaan jonkun peltoa kaivamalla lumihankeen sos-merkkejä ja vilkuttelemaan värikkäästi dronelle. Keskustelimme siitä, miten kiinnittää jonkun huomio jos tarvitsee apua ja millaiset hätämerkit näkee lentokoneesta. Toivottavasti vain mikään lentokone ei lennä lähiaikoina sen pellon yli, mitään katastrofia ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Hätävararastilla pääsimme sisälle pois kylmästä keskustelemaan hätävarasta ja varautumisesta luonnonkatastrofeihin, tulipaloihin sun muihin aika ikäviin juttuihin. Yhden aikaan, kun noin puolet rasteista oli käyty, oli ruoka. Ruuaksi oli cowboy-keittoa, jossa oli ihmekasviksia ja soijarouhetta. Mielipiteet keitosta olivat vaihtelevia, mutta yleinen mielipide oli se, että vaikka keitossa ei ollut lihaa, se kelpasi sekasyöjillekin. Jälkiruuaksi oli omenakaurapaistosta vaniljakastikkeen kanssa sekä Vihreä kuula -suklaakonvehteja. Ruokailun jälkeen oli puolisen tuntia odotteluaikaa, jonka jälkeen kierrettiin loput rastit. Sen jälkeen oli taas ylimääräistä aikaa, jonka aikana mm. harjoiteltiin solmuja, paettiin uudestaan puolijoukkueteltasta ja purettiin se. Ennen lipunlaskua oli yhteistä ohjelmaa. Alussa pyydettiin 12 vapaaehtoista tarpojaa, joihin me molemmat tietenkin kuuluimme. Yllättäen meidän ei tarvinnut tehdä mitään kamalaa: saimme vain rohkeasta vapaaehtoismielestä palkinnoksi ämpärit. Oikeassa ohjelmassa oli tulidemonstraatioita, ja koska paikalla oli oikea palopelastaja oikeilla varusteilla, pääsimme näkemään miksi rasvapaloon EI laiteta vettä, ja sammutimme oikeasti palavan ihmisen.
Lopussa täytimme vielä palautekyselyn ja lippu laskettiin.
Teksti: Selma Nummen Eränkävijöiden Ilveksistä ja Elli Tammerosta
Kuvat: Hannu Eerola
