Tarpojaryhmä Chilien kanssa tutustuimme moniin erilaisiin tapoihin pystyttää laavukangas eli tarppi. Näitä on montaa kokoa: pienimmät 2,5 x 2,5 metriä ja isoimmat yli neljänkin metsrin. Muodoltaan tarpit voivat olla neliöitä tai suorakaiteen mallisia, ja kevyimmät ovat puolen kilon painoisia. Yleensä reunoissa on viisi kiinnityslenkkiä joka sivulla sekä rivi myös keskellä, yhteensä tyypillisesti 19 lenkkiä kaikkiaan. Riippumaton päälle tarkoitetussa tarpissa on usein kiinnitys vain kulmissa.
Tarppi antaa hyvän suojan majoittua tuulelta ja sateelta. Yleisimmin tarppi pystytetään yhdeltä sivulta avoimeksi, mutta tarvittaessa voidaan pystyttää myös umpinaiseksi ’teltaksi’, jolloin saadaan myös suoja itikoilta. Yleensä erilaiset pystytykset onnistuvat hyvin yksinkin jopa tuulessa. Seuraavassa käydään läpi muutamia pystytystapoja.
”Timantti”.
Tässä yleensä käytössä neliönmallinen muoto, jonka yksi kulma sidotaan puuhun niin korkealle kuin yletytään. Seuraavaksi vastakkainen kulma maahan, lopuksi kaksi sivua, ja lisätään kiinnityspisteitä maata vasten oleville sivuille sekä kiristetään sopivan kireälle. Talvella maassa olevien reunojen päälle voi heitellä lunta ja estää näin tuuli liepeen alta. Ankkurointiin maahan lumikeleillä itse käytän valmiita 60 sentin mittaisia höylättyjä puukeppejä, jotka mahtuvat suoraan tarpin reunalenkkiin ja vievät hyvin vähän tilaa ahkion pohjalla. Jos lunta on paksusti, kepit tulevat pystyyn. Vähälumisena talvena sotken ne lumeen vaaka-asentoon. Sulan maan aikaan ankkurointiin riittävät pienet metallikiilat. Yleensä tarpin keskellä oleviin lenkkeihin kiinnitän yhden tai kaksi narua, joilla kohotan kattoa ylemmäksi joko läheisen puun avulla, suksisauvalla tai muulla kepillä. Tällä saadaan sisäkorkeutta lisää ja estetään katon painuminen kasaan, jos yöllä sattuu satamaan reilusti lunta. Mitä korkeammalle saa kiinnityksen puuhun, sen paremmin etulipan alla on tilaa, jopa seisomakorkeuteen saakka. Jos tarppi on iso, voi etukulman nostaa korkealle heittämällä narun puun oksan yli pienen heittopainon avulla. Jos aikoo pitää nuotiota laavun edessä, puuhun on jätettävä etäisyyttä tai pystytettävä esimerkiksi oheisen kuvan tavalla puuriukujen avulla ylös, jolloin laavun edusta on vapaa nuotiolle tai rakovalkealle.
Keskisalko avuksi.
Seuraavassa mallissa tarppi nostetaan ylös keskisalon avulla. Yleensä tämän malliin käytän 3×4 metrin suorakaiteen mallista kangasta, ja tästä saadaan hyvin tilava sekä suojaisa malli. Keskisalkona toimii joko teleskooppimallinen suksisauva, kävelysauva tai valmiiksi sopivan mittainen puinen kävelykeppi. Kuvassa keskisalko on viety reilusti tarpin sisään pois reunasta, jolloin kulkuaukkoa saadaan yläreunasta suojaisemmaksi. Samoin kulkuaukkoa voi tarpeen mukaan kaventaa suojaavammaksi. Pystysalon yläpää pitää pehmentää rukkasella tai sukilla tms, jotta se ei puhkaise kangasta. Pystytyksen voi tehdä myös ilman keskisalkoa nostamalla kulkuaukon yläreuna narulla ylös puuhun (katso kuva). Tässäkin pystytyksessä katon takaosaa voi kohottaa tarpin keskellä olevista lenkeistä, samoin talviaikaan lunta liepeiden päälle. Kulkuaukon yläreunaan jää väkisin hiukan löysää kangasta ja sen voi narulla kiristää sivulle, jos ei halua kuunnella sen lepatusta tuulessa. Kuvissa on pystytys hangelle sekä kesäisen vihreä asento. Kummassakin samat periaate pystytyksessä ja kiilat kuten timanttimallisessa. Jos lumi on hyvin pehmeää puuteria, kestää hetken aikaa ennen kuin lumi kiilojen ympärillä kovettuu. Tällöin jätän keskisalon nostamatta aivan ylös saakka ja vasta esim. tunnin päästä nostan salon ylös. Samoin talvella tarpin pohjan tamppaan sileäksi kovettumaan heti ensimmäiseksi leiripaikalle saavuttaessa ennen suksien tai lumikenkien riisumista, ja vältän sisällä käymistä ennen lumen kovettumista. Tunnissa parissa lumi on kovaa ja aamulla yleensä aivan kivikovaa. Tästä mallista saa harjoittelemalla ja kokeilemalla myös umpinaisen.
Harjanarun avulla laavu ylös.
Harjanaru (engl. ridge line) kiristetään kahden puun väliin, joiden etäisyys kaksi metriä leveämpi kuin kankaan leveys. Korkeus riippuu siitä millainen pystytysratkaisu on suunnitteilla rakentaa. Sopiva korkeus voi olla olkapään korkeudella. Tässä kohtaa puhutaan solmuista. Narun alkupäähän paalusolmu on sopiva, ja siitäkin kannattaa opetella versio, joka aukeaa nykäisemällä (katso youtube: quick release knot). Narun saa kireälle käyttäen toisessa päässä ’rekkamiesten solmua’ (trucker’s hitch). Laavukangas heitetään narun päälle tai ripustetaan roikkumaan keskiosan lenkeistä (ennen narun kiinnittämistä), jolloin saadaan kaksilappeisen talon mallinen ratkaisu. Kangas ankkuroidaan kiinni naruun ja kiristetään käyttäen prusik knot -liukuvaa solmua. Kuvassa esimerkki, jossa liepeet on viety maahan saakka ja peitetty lumella. Kesäaikaan liepeet voi jättää irti maasta. Halutessaan päädyt voi sulkea viemällä kulmat yhteen ja maahan. Kuvan esimerkissä on pääty puoliksi suljettu ja takapääty kokonaan. Variaationa toisen katon puoliskon voi nostaa vaaka-asentoon, jolloin tulee reilusti katettua tilaa esim. ruuan laittoon.
Umpinainen malli.
Neliön muotoisesta tarpista saa muotoiltua umpinaisen mallin ja vielä siten, että siinä on pohja. Kuvan esimerkissä pohja, pääty ja taaempi katon puolikas ovat paikallaan, mutta toinen katon puolikas vielä laskematta alas, jotta rakenne näkyy.
Suoja sadeviitasta. Joidenkin sadeviittojen etu- ja takakappaleet ovat sivuiltaan yhdistetty neppareilla. Tällöin avaamalla nepparit ja kiristämällä tai solmimalla huppu veden pitäväksi viitasta saa riittävän suojan hätätilanteessa, esimerkiksi kuvan tyyppinen ratkaisu. Huomaa katon kannatus hupun kohdalta harjanarun avulla.
Tarppien pystytyksestä ja niihin liittyvistä solmuista on runsaasti youtube-videoita. Niitä voi opiskella, mutta tärkeimpänä keinona oppia on pystyttää itse.
Teksti ja kuvat: Hannu ”Hanski” Eerola
