Tarpojavartio Sporkit on kevään aikana suorittanut kaupunkitarppoa ja tutustunut sen tiimoilta kotikaupunkiimme Hämeenlinnaan. Vartion viimeisen tarpon huipensi Imatralle suuntautunut majakka. Majakka on tarpon, eli puolivuotisen ohjelmakokonaisuuden päättävä retki, jolla opitut taidot laitetaan käytännön koetukselle.
Perjantai: junailua ja turistitunnelmia
Matka alkoi perjantaiaamuna, ja heti rautatieasemalle saavuttuamme totesimme, ettei kaupunkiretkeily suinkaan ole silkkaa leikintekoa: Ensimmäinen juna oli myöhässä 10 minuuttia, mikä tarkoitti sitä, että saattaisimme myöhästyä seuraavasta! Onneksemme jatkoyhteys Riihimäeltä saatiin odottamaan, ja myöhästyminen ei haitannut meitä. Toisen kerran vaihdoimme junaa Lahdessa, ja loppumatka sujuikin mukavasti ilmastoidussa junassa istuen.
Junasta ulos astuttuamme tuntui, että matkamme olisi johtanut kauas etelään, sillä keli oli vähintäänkin välimerellisen hikinen. Jäätelötauon voimalla jaksoimme kuitenkin suunnistaa hostellillemme aivan Imatran kosken tuntumaan. Majoituimme Loft Hostellissa, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi sijaintinsa, edullisuutensa, ja tyylikkään sisustuksensa ansiosta. Kiitokset hostellin kansainväliselle henkilökunnalle, Спасибо большое!
Tapasimme perjantaina Enson Partiosiskot -lippukunnan tarpojia, jotka esittelivät meille kaunista kotikaupunkiaan. Suurkiitos paikallisille oppaillemme! Vastavuoroisesti me esittelimme Hämeenlinnaa tietovisan muodossa. Molemmat vartiot oppivat varmasti jotain uutta.
Lauantai: vettä, hikeä ja myöhästymisiä
Lauantaina trooppisen kuuman yön jälkeen aloitimme aamun rauhallisesti hostellilla korttipelien parissa. Päivällä teimme Vuoksen viertä pitkin retken Mellonmäelle, josta kerrottiin hyvällä säällä näkevän Venäjän puoleiseen naapurikaupunkiin Svetogorskiin saakka. Kuumuudesta johtuen näköaloja kiinnostavampi kohde oli kuitenkin uimaranta, jonne suuntasimme pikimmiten retken päätyttyä. Rannallekin oli matkaa, ja menosuuntaan reilun kilometrin pituinen rantasuora tuntui loputtoman pitkältä.
Vuoksen hyisen kylmän veden raikastamina palasimme keskustaan syömään. Sen jälkeen jokainen sai valita kaupasta itse (johtajien terveyssyynin läpäisevät) eväät junamatkalle 10 euron budjetilla. Eväsvalintojen tekeminen oli yllättävän vaikeaa, ja kaikki Imatran K-Supermarketin hyllyt käytiin hartaudella läpi moneen kertaan.
Retkemme huipensi koskinäytös, jossa Imatran koskea juoksutettiin vapaana. Näytöstä kerääntyi katsomaan lisäksemme valtava turistien ja paikallistenkin joukko, sillä viime vuosina koskinäytöksiä ei ole järjestetty padon korjaustöistä johtuen. Kosken kuohuja säestivät Sibeliuksen sävelet. Kotoista meille Hämeenlinnalaisille! Parhaatkaan kuvat eivät pysty vangitsemaan kosken kuohuja, ja näytös oli ehdottomasti näkemisen arvoinen kokemus.
Kotimatkamme alkoi pahaenteisesti junan myöhästymisellä. Suhtauduimme asiaan kuitenkin kylmänviileästi, sillä vartiomme on ennenkin kohdannut vaikeuksia junalla matkustamisessa. Tällä kertaa pääsimme koko matkan kotiin junalla, eikä lippukuntamme kalustonhoitaja Samin tarvinnut tulla pelastamaan meitä bussilla. Retki oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja mukava päätös viimeiselle tarpolle.
Sporkkien puolesta,
Kaisa / Sporkkien vj
