Seikkailijajoukkuee Kotkat tuli Kultakalojen vieraaksi tutustumiskäynnille. Toimiminen muussa kuin omassa ryhmässä tekee kaikille hyvää, ja partiolainen voi kokea olevansa osa omaa laumaa tai joukkuetta suurempaa yhteisöä.
Aloitimme tutustumisen lankakerällä: lapset istuutuivat rinkiin, ja yksi aloitti pitämällä langan päästä kiinni, sanomalla nimensä ja heittämällä kerän seuraavalle. Tämä puolestaan otti langasta kiinni, sanoi nimensä ja heitti kerän seuraavalle. Näin mentiin, kunnes kaikilla oli ote langasta. Nyt alettiin kerätä lankaa takaisin rullalle, ja jokaisen kohdalla toiset muistelivat, mikä hänen nimensä oli. Mitään suurempaa alkukangistelua tässä ei ollut, vaikka ryhmät eivät olleetkaan aikaisemmin tavanneet, vaan yhteinen touhuaminen käynnistyi miltei välittömästi.
Seuraavaksi lapset ohjeistettiin muotoilemaan muotoiluvahasta jokin asia, joka kuvastaa jotain missä kukin on hyvä. Jokaiselle juolahti heti mieleen jotakin, ja eikun muotoilu käyntiin. Kun oli valmista, jokainen kertoi vuorollaan, mikä esine oli, mitä se kuvasti ja missä hän on hyvä. Yksissä tuumin lapset totesivat, että jokainen on hyvä jossain, ja että on tärkeätä oivaltaa, että meillä jokaisella on vahvuutemme.
Kotkilla oli tarvetta jokamiesoikeuksien kertaamiseen, ja sehän sopi Kultakaloille, sillä he olivat käsitelleet aihetta Aulangon retkellä viime keväänä, joten kertaus oli aiheellista. Lapset jaettiin kahteen ryhmään, ja kumpikin sai ”oikein”- ja ”väärin”-lapun. Esitettiin kymmenen jokamiesoikeuksiin liittyvää väittämää, ja ryhmät keskustelivat ja päättivät, oliko väite oikein tai väärin. Tieto jokamiehenoikeuksista oli kummassakin ryhmässä lähes aukotonta!
Yhteisessä koloillassa kaikilla oli niin mukavaa, että päätimme uusia homman kevään aikana.
