Leirikesä 2025 jatkui vahvasti Nummen Eränkävijöiden omalla kesäleirillä Suvipielisessä Rengossa 12.-16.7.2025. Koko leiriksi osallistuivat tarpojaryhmät Chilit ja Ilvekset, ja lyhyemmälle leirille 3 pv ajaksi saapuivat myös perhepartio Oravat, sudenpenturyhmät Sopulit ja Käärmeenpoikaset sekä seikkailijaryhmät Sudet, Pöllöt ja Ankat. Samoajia ja vaeltajia saimme leirin tekijöiksi ja hyvä niin, koska heidän pienemmille antamansa leirikaste olikin vertaansa vailla!
Leirin teemana oli perinteinen partioleiri, koska lippukunnan edellisestä omasta kesäleiristä oli ehtinyt jo tovi vierähtää ja halusimme herätellä kaikki lippukunnan omat perinteet eloon. Leirillä tarpojat pääsivät selviytymisteemaiselle haikille, jossa tehtiin hätämerkkejä, hätäsoihtu, hätämajoite ja jopa hätäpaarit loukkaantuneen kantamiseksi maastosta. Oman mausteensa selviytymishaikille toi juuri alkanut helleputki, ja haikki olikin melkoisen hikistä puuhaa.
Helle aiheutti muutamia pikkumuutoksia leirin ohjelmaan, ja jokainen vapaahetki ja muutama muukin hetki vietettiin viilentymällä veden äärellä. Perinteiselle leirille kuuluu myös leirilettityöpaja, joka pistettiin ex tempore pystyyn vesilaakson oheen.
Jokainen aamu aloitettiin lipunnostolla ja pikku aamujumpalla ja ilta päättyi lipunlaskuun.
Muuhun ohjelmaan kuului esimerkiksi EA-taitojen verestys elvyttämällä ja tajuttoman kylkiasentoon laittaminen, perinteisten solmujen teko, ritsan rakentelu ja pikku ammuntakisat, voiveitsien ja kaarnalaivojen vuoleminen ja tulenteon saloihin perehtyminen. Onneksi ei maastopalovaroitus ehtinyt helleputken alkuun iskeä ja saimme leikittyä tulella (turvallisesti ja sammutusvedet lähellä tietenkin).
Aivan huikea muonitusstaabimme Soile, Nata ja Pauliina tarjosivat kaikkien aikojen parhaat leirisapuskat. Nekin koostuivat perinteikkäistä ruokalajeista eli ooppaheijaa, hernekeittoa ja NuErin omaa perinneruokaa lumilapiosoppaa oli listalla.
Keittiöstaabi sai apua myös pestiläisiltä: jokainen leiriläinen otti leirin aikana vähintään yhden (useimmat 3-4) pestiä, joko keittiöpuuhissa, saunanlämmityksessä tai kioskimyynnissä. Näin kaikki osallistuivat leirin fasiliteettien ylläpitoon ja saivat osallistua mahdollistajien töihin. Kauppa kävi kioskissa!
Perinteisiin leiriherkkuihin kuuluivat myös nuotiolla paistetut tikkupullat ja letut, ja niiden paistossa intouduttiinkin melkoisiin suorituksiin. Yksikään räiskäle ei jäänyt kauaksi korpeen kuusen kätköihin…
Viimeisen illan suunnistusohjelma aiheutti etenkin haikin jo läpikäyneissä tarpojissa kauhunsekaisia itkupotkuraivareita: ’ei jaksa, ei enää, just oltiin metsässä’. Kunnes heille valkeni, että kyseessä oli viuhkasuunnistusKILPAILU, ja jokainen vartio (jossa oli aina muutama tarpoja ja muutama nuoremman ikäryhmän edustaja) singahti juosten ja intoa täynnä hakemaan viuhkarasteja.
Koko leirin ajan pelattiin nappikauppaa: jokaisesta hyvästä työstä, kaverin auttamisesta, leirin staabin auttamisesta ja vaikkapa oma-aloitteisesta roskien tyhjentämisestä sai napin, ja leirin lopuksi voittajat eli eniten nappeja keränneet saivat huikean palkinnon. Voittajakolmikolle kertyi tarpojien sarjassa yhteensä järisyttävät 140 nappia ja pienempien sarjassakin yli 50 nappia. Mahtava määrä hyviä töitä ja kaverin auttamista, kyllä oli leirinjohtajilla syytä olla ylpeitä.
Kuvat: Hannu ’Hanski’ Eerola
