Lehmä, voi ja limanuljaska

Mikä yhdistää näitä kaikkia? No sienet tietenkin.

Nummen Eränkävijöiden sisupartio Kultakalat aloitti syyskauden tekemällä sieni- ja marjaretken Vesajärven leirialueen maastoon. Onneksi emme olleet kaivaneet parhaita sieniruokareseptejämme vielä esiin, sillä viime viikkojen jatkuva kuivuus on tehnyt tehtävänsä.

Saalis oli niukka ja valmiiksi kuivatettua. Säälittävän näköiset kuivannihkeät lehmäntatit olivat sentään kelvanneet madoille. Limanuljaskien lajimääritys ei ollut ihan 100 % varma, joten nekin jäivät laittamatta pannulle, vaikka nimestään huolimatta hyviä ruokasieniä ovatkin. Eikä tuosta määrästä tällainen porukka olisi tullut kuin ärtyisäksi. Yksi löytynyt pieni voitatti ei sekään pelastanut asiaa.

Puolukoita sentään löytyi jonkun verran, nekin osittain vielä raakoja. Mustikkasatoa korvasi yksi löytynyt juolukka.

Mutta mukavaa oli, ja opimme ainakin sen, että aina ei luonnosta voi ammentaa. Ja sieniä voi laittaa ruuaksi vain, jos on aivan 100 % varmasti tunnistanut lajin ruokasieneksi.

Madonsyömät lehmäntatit ja muutama kuiva limanuljaska eivät antaneet aihetta juhla-ateriaan
1+