Iloa, ääntä sekä uusia kokemuksia ja kavereita – Siilien syyskuinen yöretki voi alkaa!
Leiripaikalle Evon Käenpesän laavukämpälle saavuttuamme sudenpennut pääsivät hetimiten veistelemään makkaratikkuja iltanuotiota varten. Kun teltat ja kamina oli kaiveltu esiin, pääsin muistelemaan leirille matkaan lähteneiden aikuisten kanssa, kuinka se puolijoukkueteltta oikein pystytettiinkään. Viime kerrasta, kun oli hurahtanut jo viitisentoista vuotta. Yhdessätuumin lasten ja aikuisten kanssa kaksi telttaa kaminoineen saatiin pystytettyä hienosti!
Telttojen noustua Sanna hoiti muonitusta Oton kanssa varsin ansiokkaasti ja herkuttelimme päivälliseksi spaghettia sekä tomaattista jauhelihakstiketta, NAM!
Päivällisen jälkeen rakentelimme mukana tuomistamme kierrätystarvikkeista ja luonnonmateriaaleista erilaisia soittimia iltanuotiolla musisointia varten. Kun soittimet oli valmiit ja testattu, lähdimme otsalamppujen kera hakemaan pienen kävelymatkan päästä täydennystä vesiastioihin. Veden pumppaaminen olikin niin jännää puuhaa, että jaoimme kaikille halukkaille pumppausvuorot. Pitäähän kaikkea uutta kokeilla!
Illan tullen sytytimme iltanuotion, paistoimme makkaraa, tarinoimme ja opettelimme sekä muistelimme kuinka se Nuerin oma huuto menikään; N – Nopea, U – Upea, E – ööö….. Iltanuotion jälkeen sudenpentujen kasvoilta oli luettavissa väsymyksen elkeitä ja aloimmekin valmistautua yöpuulle.
Lähes kaikille Siileille kaminateltassa nukkuminen oli täysin uusi kokemus ja siksi sitäkin jännittävämpi ja suurempi. Kaikkien mielestä teltassa nukkuminen oli kuulemani mukaan tosi kivaa vaikkakin vähän jännää ja ensiapulaukkun pakatut koti-ikävä”pilleritkin” jäi syömättä. Pääsinpä kipinämikoksikin pitkästä pitkästä aikaa!
Aamun valjetessa oli Sanna ennättänyt jälleen keitellä herkulliset aamupuurot ja kahvit valmiiksi, joten pääsimme kömpimään teltasta kirjaimellisesti valmiiseen ”pöytään”. Aamupäivällä ehdimme vielä käväisemään kävelyllä ja tutustumassa Evon leirialueeseen ja sen rakenteisiin ennen lounaan valmistusta. Lounaaksi nautimme pienissä ryhmissä trangioilla valmistettua kana-nuudelikeittoa ja arvatenkin itsetehty ruoka maistui kaikille!
Kun tavarat oli pakattu ja hakijat saapuneet, jäi ainakin allekirjoittanut odottamaan jo innolla seuraavaa yöretkeä! Onpa kivaa olla viidentoista vuoden jälkeen taas partiolainen!
Siilien puolesta,
Kati -akela
